Maanviljelyä

Huolimatta vakavasta ja syvällisestä TraktoriPörssi-lehden selailusta itse traktori on edelleen hankkimatta. Tästä johtuen alapeltomme on edelleen kyntämättä ja kasvaa koiranputkea ja muuta rikkakasvia joten hyötykasvit pitää saada muualta. Kunnes traktori on hankittu, joudumme muokkaamaan maat käsin ja tyytymään pienempään satoon mutta yritetään.

Tässä kasvimaamme, josta on saatu satona muutama mansikka kesässä - ei ole paljon kehumista... Siellä on ne mansikatkin jos oikein tarkasti katsoo.
Parannuksessa lähdettiin liikkeelle maltillisesti, eli lapio kouraan ja pieni lisäys nykyisen kasvimaan pinta-alaan.

Nurmikon leviämisen estämiseksi laitettiin vanhaa lautaa reunuksiksi ja kitkettiin rikkaruohojen alut pois sekä möyhittiin vanhaa multaa.

Vanhan mullan päälle, ja sekaan, sotkettiin useampi säkki uutta multaa. Vanhasta kasvimaasta poistetut mansikantaimet istutettin uudelleen ja Rekku tarkistaa että istutus on tapahtunut oikealle syvyydelle.

Mansikoiden lisäksi istutettiin kasvimaan toiseen päähän vadelmaa ja täksi kesäksi rivit salaattia, pinaattia ja pikkuporkkanaa.

Kun ollaan edetty yli Juhannuksen on kasvimaa jo hieman toisennäköinen. Kaikki kasvit hyvässä vauhdissa ja mansikoiden päälle on pitänyt laittaa kanaverkosta suoja lintuja ja muita marjarosvoja varten.

Uskomaton muutos tulee kun maata muokkaa ja lisää vähän ravinteikkaampaa multaa. Mansikat rehottavat, vadelmia on kerätty pitkin kesää ja salaattia ei pystytty syömään samaan tahtiin kuin sitä maasta puski. Allaoleva kuva kertoo aika paljon, pinaattisato on tässä vaiheessa kerätty kokonaan pois ja uutta istutetaan.

Porkkanoita saatiin myös mukavasti, tässä ensimmäisiä ihmettelemässä pikkupuutarhuri Elmo.

Kun satoa korjattiin, selvisi myös miksi tämän porkkanalajikkeen nimi oli "Baby-porkkana" :)

 

Lisätilaa

Alkukeväästä kypsyi ajatus eteisen remontista ja tilojen järkeistämisestä. Ullakko on lähes käyttämätön, lähinnä hiirien ja lepakoiden valtakuntaa ja siksi puolen eteisen varaaminen ullakon sisäänkäyntiin tuntui tyhmältä. Talvella myös pakkanen valtaa eteisen koska tila ullakolle on auki ja välissä vain ohut paneeliseinä ja ovi. Päätettiin sitten vaihtaa tilalle kattoon asennettavat ja alaslaskettavat ullakkoportaat ja paneloida seinät, 5 cm ekovillalla lisäeristettynä. 5 cm sen takia että se on ohuin levynä saatava paksuus ja puhallusvilla näin pienelle pinta-alalle ei olisi oikein kannattanut. Välttämättä ei lisäeristystä olisi tarvinnut lainkaan mutta tähän nyt kuitenkin päädyttiin...

Ehkä kaikkein suurin syy tälle rempalle oli se tapahtuma kun hain styroksisen kylmälaukun väliseinän takaa ja laskin sen tuvan lattialle lapsivieraiden eteen. Terhi totesi vapisevalla äänellä että "siinä on roskia" ja kun tajusin mitä roskat olivat kiikutin laukun pihalle - ennenkuin lapset tajusivat mitään - huh. Tässä ne roskat, eli Batmanin perhe, korvayökköjä pari aikuista ja pienokainen :) Ihan hellyttäviä sinänsä mutta pysykööt he ullakolla, laitetaan välikatto ja luukku väliin niin me saadaan olla rauhassa alakerrassa.

Remppa lähti liikkeelle  lattiamaton poistamisella (aikanaanhan ensimmäinen ajatus oli että tuvan karsea oranssi muovimatto lähtee kaatopaikalle pikapikaa mutta siinä se edelleen on...).

Päätettiin eräänä päivänä kurkata maton alle ja kun oli kurkattu niin sitten se lähti.
 

Maton alta paljastui pahvia ja Huvudstadsbladet-sanomalehtiä 50-luvulta. Lattialankut olivat hyvässä kunnossa paitsi sitten viimeisessä nurkassa, tuvan kynnyksen edessä, jossa olikin lähes parin sentin raot.

 

Raoista näkyi kuivaa multaa, eli kaikki ilmeisesti kunnossa ja korjaus saa odottaa jonkin aikaa, nyt laitettiin vain matto päälle - maton allehan ongelmat yleensä lakaistaan :) Roseborgin liiteristä on nyt hankittu pari "uutta" lattialankkua, jotka sovitellaan paikoilleen jossain vaiheessa.

 

Lepakoiden lentoratojen rajoittamiseksi homma aloitettiin välikaton ja ullakkoluukun rakentamisella ennen väliseinän poistoa. Aluksi poistettiin ulkoseiniltä pahvit ja niiden alta paljastuneet vuoden 1944 Huvudstadsbladetit.

Kun paikallisen rautakaupan auto oli käynyt kääntymässä pihassa päästiin itse asiaan.

Tarvikkeemme ovat: ekovillaa seiniin ja välikatolle, koolaukset seiniin ja panelointi - ja tietysti ne portaat. Portaita varten kehikko kakkos-kakkosten varaan ja sen alalaitaan tilapäiset laudat joiden varaan portaiden kehys voitiin laskea.

Portaat piti irroittaa luukusta jotta se saatiin ruuvattua kiinni sivuista ja päädyistä kehikkoon. 

Kun luukku oli kiinni kehikossa, kehikko mallattu luukun kanssa ristimittaan ja kiinnitetty lopullisesti paikalleen, ruuvattiin portaat takaisin kiinni. Sitten tarkkaa mittaamista ja portaiden lyhentäminen oikeaan mittaan ja tässä lopputulos (oikealla puolella vanhat irtoportaat).

Kun luukku oli valmis, oli vuorossa katon panelointi ja sen jälkeen voitiinkin purkaa vanha väliseinä.

 

Ja tässä sitten lopputulos, eli välikatto sulkee lepakot ullakolle ja tilaa tuli 2-3 neliötä lisää :) Lattian maaluksessa on aikanaan säästetty, eli on maalattu se mikä on näkyvillä ja jos seinän vieressä on kaappi niin mitäs sitä turhaan siirtelemään...

Seuraavaksi koolaukset ja villaa seiniin. Kun kyseessä on vanha hirsirunkoinen talo, ei voi olettaa että seinät ovat vaaterissa ja näinhän se olikin. Hirret ovat vähän eripaksuisia ja takaseinä vietti ulospäin n. 5 cm eli alas villaa yhden levyn paksuudelta ja ylös kahden. Hirsien väleihin veisteltiin täytettä ja yritettiin myös täyttää seinän epätasaisuudet ja vinoudet mahdollisimman tarkkaan - ehkä turhaakin työtä mutta kun tehdään niin yritetään sitten tehdä kunnolla.

Kun villat oli paikallaan tuli päälle vielä ilmansuluksi bitumipaperi ja sitten panelointi eli oltiin jo voiton puolella. Valkoiset liituviivat on vedetty paperiin naulauksen helpottamiseksi.

Paneloinnin valmistuttua päätettiin myös tehdä se remontin vaikein osuus valmiiksi eli listat... 

Seinät maalattiin pellavaöljymaalilla jonka sävy oli mahdollisimman lähellä vanhaa vaaleansinistä. Ennen maalia sutaistiin kaikkien oksankohtien päälle sellakkaa jotta oksien pihkominen ei myöhemmin tulisi maalin läpi. Jalkalistojen väriksi tuli ruskea, joka myöhemmin vedetään myös lattiaan.

Tässä sitten lopputulos. Seinät maalataan vielä toiseen kertaan jolloin oksakohtien epätasaisuudet häviävät ja lattian maalus on vuorossa kun ne rakoilevat laudat on vaihdettu.

 

Pukuhuone

Saunan pukuhuone on rakennettu aika "krouvisti", eli seinät höyläämätöntä lankkua, lattialankkujen välistä kasvaa joskus vadelmapensaan alkuja ja kattolautojen välistä ropisee hiekkaa ja muuta roskaa saunojien niskaan.

Osa katosta on päällystetty rei'itetyillä kipsilevyillä - ilmeisesti makuuhuoneen rempasta ylijääneistä - mutta niitä ei ole kuitenkaan riittänyt koko katon alalle. Vaikka tällainen talonpoikainen maalaisromantiikka ja turha hienostelemattomuus on lähellä sydäntämme, oli tämä sisustustapa ehkä vähän liikaa ja ajattelimme parannella sitä hieman.

Aloitimme seinien maalauksella ja maaliksi tietysti perinteistä pellavaöljymaalia jota löytyi Roseborgin liiteristä. Sävyksi valittiin lähes valkoinen, hieman vaaleansininen sävy jota on käytetty muuallakin rakennuksissa. Pellavaöljymaalilla maalaaminen poikkeaa "normaaleista" kaupan maaleista siinä mielessä että maali on erittän riittoisaa, se hierotaan puuhun ja kuivuminen kestää kauan, päivästä kahteen. Maali on lähes hajutonta ja pensselit, ja tarvittaessa kädet, voi pestä pellavaöljysuovalla. Pellavaöljyiset rätit voivat syttyä itsekseen, eli niiden kanssa pitää olla tarkkana eikä niitä saa heittää mytyssä roskikseen...

Seinät maalattiin kahteen kertaan ja tämän tilan maalaamiseen riitti litran purkki maalia.

Kun seinät oli maalattu oli katon vuoro, eli kipsilevyt pois ja paneelia tilalle.

Levyjen alla ollut paperi sai jäädä paikalleen, olihan paneelin naulaaminen helpompaa kun kaikki lautojen välistä ropisevat roskat eivät tippuneet silmiin.

Paneloinnin jälkeen vielä listat katonrajaan ja homma olikin siltä osin valmis. Lattia sai jäädä nyt silleen, se tullaan todennäköisesti käsittelemään vain Osmocolorin vahalla tai ehkä maalataan - katsotaan sitten jossain vaiheessa, ei sillä niin kiirettä ole.

Lopputulos on kuitenkin valoisampi ja vähän viimeistellympi kuin alkuperäinen, vanha henki on kuitenkin tallella. Kalustus on myös työn alla, eli puutarhatuolit vaihtuvat johonkin muuhun jossain vaiheessa kunhan sopivaa tulee vastaan - jossain vaiheessa :)

Kohti kevättä ja kesää

Mukava yllätys maaliskuussa oli kun tulimme viikonlopun viettoon ja löysimme (sattumalta) perjantai-iltana postilaatikosta monisteen jossa kerrottiin että tie on suljettu liikenteeltä lauantaina puolesta päivästä iltaan - syy Hankiralli - Historic luokka - JIIHAAA!!

Rellu kasi

Ei muuta kuin kuumaa kahvia ja keksejä mukaan ja tien varteen seuraamaan hienojen autojen menoa loistavassa maaliskuisessa säässä.

Rallievästä hienossa säässä.

Minillä vanhaan tyyliin.

ja kuplalla...

Tästä kuukausi eteenpäin ja kevät rupeaa jo selättämään talvea. Rekku pääsi palleistaan ja olikin seuraavan reissun tötterö päässä.

Onko siellä maassa ketään?

Entäs avaruudessa - kuuntelen...

Pääsiäisenä käytiin katsomassa tulevia pääsiäisherkkuja (?) ja suloisiahan ne olivat.

Videon valkoinen karitsa on syntynyt samana aamuna :)

Tässä samat pienokaiset 10 päivää myöhemmin...

Vappua vietettiinkin jo täysin lumettomassa maisemassa, auringosta nauttien.

Onni mietiskelee pieniä asioita...

Käytiin taas tarkistamassa mitä naapurin elikoille kuuluu ja hyvinhän siellä kaikki oli.

Viikon vanha kili Terhin sylissä :)

Sinivuokot täydessä loistossa - kesä saa tulla!

Talven rauhaa

Vähälumisen alkutalven jälkeen tulikin Joulun ja vuodenvaihteen paikkeilla pieni tauko vierailuissa. Kun sitten tammikuun lopulla lähdettiin viikonlopun viettoon niin kaikki ei mennyt ihan putkeen...

Tyhmät kaupunkilaiset eivät ymmärtäneet että jos Stadissa on 15cm lunta niin muualla voi olla 50cm. Eivätkä sitä että pihatie ei ole aurattu vaikka viime vuonna oli. No onneksi maantien toiselta puolelta löytyi ystävällinen naapuri jonka kanssa teimme sopimuksen tien aurauksesta ja vartti myöhemmin sekä tie että piha oli auki :)

Tyhmät kaupunkilaiset eivät myöskään ymmärtäneet että ulko-ovi voi turvota niin että sen avaaminen vaatii muutakin kuin avaimen kääntämisen lukossa. Ne muut, siis työkalut, ovat liiterissä jonka avain on sisällä. Eikun Loviisaan rautakauppaan ja sitten oven kimppuun. Puolisen tuntia aherrusta, hakkaamista, nykimistä ja voi sitä riemun päivää - ovi on auki!

Talvipäivä on lyhyt ja pian koittikin se kuuluisa Sininen Hetki...

Linnuille piti ripustaa tietenkin rasvapötkylöitä ravinnoksi ja sehän vaati hieman kuntoilua ja lumenluontia. Pari polkua piti tehdä jotta saatiin lintujen sapuskat roikkumaan oksille.

Sinitiainen katselee että ei  kai noi kaikki ole tänne tulossa!!

Käytiin myös katsomassa vähän ympäristöä ja tarkistamassa virtaako joki myös talvella.

Hienon näköistä on kylällä ja myös pihassa.

 

Kesää ja kärpäsiä odotellessa :)