Tältä Smedjebacka näytti kun kohtasimme ensimmäisen kerran.
Hienoa eikö? Ei tämä nyt ihan unelmapaikalta näytä mutta mietitään.
Palasimme uudelleen siinä vaiheessa kun lumet olivat sulaneet ja houkutus tehdä lähempää tuttavuutta kasvoi.
Kun kesä oli vietetty näytti talo tältä.
Ulkopuolen muutokset rajoittuvat terassin katoksen purkuun ja koko terassin siirtoon metrin verran irti seinästä - ei hättäillä, kyllä ehtii...
Sisällä oli alunperin tällainen tunnelma.
Erityisesti kannattaa kiinnittää huomio kattolampun rakenteeseen ja monipuolisiin säätömahdollisuuksiin.
TV-nurkkaus puolestaan houkutteli lepäilemään ja nauttimaan.
Päädyimme kuitenkin tällaiseen ratkaisuun. Tylsää ja mummomaista mutta sopii talon henkeen - ainakin meidän mielestä.
Keittiönurkkaus kalusteineen oli sijoitettu nykymuodin mukaisesti saarekkeeksi keskeiselle paikalle tupaa. Tällainen ratkaisu houkuttelee ruoanlaittoon ja hivelee silmää.
Me olemme kuitenkin niin vanhanaikaisia että peruutimme 40-luvulle ja kalustimme keittiön seiniä pitkin.
Tulos oli niin kummallinen että Rekkukin sitä ihmettelee. Me pidämme kyllä tästä enemmän vaikka tuo sähköhella pitäisi saada tuolta nurkasta pois. Ensi kesänä sitten...
Keittiökaappien lisäksi kunnostettiin saunakammarissa ollut kulmakaappi. Menetelmät samat kuin keittiön kaapeissa ja lopputulos myös.
Taas olimme tylsiä ja ylempänä näkyvä värien leikki ja pintakuvion monimuotoisuus vaihdettiin alemmassa kuvassa näkyvään tasaisen vihreään pintaan.
Puucee tuli jo käsiteltyä toisessa kirjoituksessa mutta muutos oli sen verran huomattava että pakko sekin on tähän vielä laittaa. Tätäkin kuvaparia katsellessa alkaa tuntua että olemme tylsiä tyyppejä, aina tuo värien sinfonia vaihtuu yksitoikkoiseksi tasaisuudeksi. Sitä se ikä teettää.
Ja lopuksi esimerkki perinteisestä kunnostuksesta. Arvaa kumpi ikkuna on ennen ja kumpi jälkeen kunnostuksen.
Entisöinti tehty käyttäen perinteisiä tuotteita, pellavaöljykittiä ja -maalia, uusintakäsittely muutaman kymmenen vuoden päästä. Yksi ikkuna entisöity, enää 17 jäljellä, ja sisäikkunat päälle, ensi kesänä sitten...