perjantai 11. marraskuuta 2011

Ennen ja jälkeen

On aina mukavaa kun huomaa että on saanut jotain aikaiseksi tai muuten vaan asiat rullaavat oikeaan suuntaan. Paikkoja kunnostetaan, tavaroita järjestellään ja muutenkin laitetaan asioita "oman näköiseksi". Valokuvia katselemalla voi vertailla miltä asiat ja paikat näyttivät ja mikä on tilanne nyt.

Tältä Smedjebacka näytti kun kohtasimme ensimmäisen kerran.
Hienoa eikö? Ei tämä nyt ihan unelmapaikalta näytä mutta mietitään.

Palasimme uudelleen siinä vaiheessa kun lumet olivat sulaneet ja houkutus tehdä lähempää tuttavuutta kasvoi.

Kun kesä oli vietetty näytti talo tältä.
Ulkopuolen muutokset rajoittuvat terassin katoksen purkuun ja koko terassin siirtoon metrin verran irti seinästä - ei hättäillä, kyllä ehtii...


Sisällä oli alunperin tällainen tunnelma.
Erityisesti kannattaa kiinnittää huomio kattolampun rakenteeseen ja monipuolisiin säätömahdollisuuksiin.

TV-nurkkaus puolestaan houkutteli lepäilemään ja nauttimaan.

Päädyimme kuitenkin tällaiseen ratkaisuun. Tylsää ja mummomaista mutta sopii talon henkeen - ainakin meidän mielestä.



Keittiönurkkaus kalusteineen oli sijoitettu nykymuodin mukaisesti saarekkeeksi keskeiselle paikalle tupaa. Tällainen ratkaisu houkuttelee ruoanlaittoon ja hivelee silmää.
Me olemme kuitenkin niin vanhanaikaisia että peruutimme 40-luvulle ja kalustimme keittiön seiniä pitkin.
Tulos oli niin kummallinen että Rekkukin sitä ihmettelee. Me pidämme kyllä tästä enemmän vaikka tuo sähköhella pitäisi saada tuolta nurkasta pois. Ensi kesänä sitten...

Keittiökaappien lisäksi kunnostettiin saunakammarissa ollut kulmakaappi. Menetelmät samat kuin keittiön kaapeissa ja lopputulos myös.
Taas olimme tylsiä ja ylempänä näkyvä värien leikki ja pintakuvion monimuotoisuus vaihdettiin alemmassa kuvassa näkyvään tasaisen vihreään pintaan.


Puucee tuli jo käsiteltyä toisessa kirjoituksessa mutta muutos oli sen verran huomattava että pakko sekin on tähän vielä laittaa. Tätäkin kuvaparia katsellessa alkaa tuntua että olemme tylsiä tyyppejä, aina tuo värien sinfonia vaihtuu yksitoikkoiseksi tasaisuudeksi. Sitä se ikä teettää.


Ja lopuksi esimerkki perinteisestä kunnostuksesta. Arvaa kumpi ikkuna on ennen ja kumpi jälkeen kunnostuksen.
Entisöinti tehty käyttäen perinteisiä tuotteita, pellavaöljykittiä ja -maalia, uusintakäsittely muutaman kymmenen vuoden päästä. Yksi ikkuna entisöity, enää 17 jäljellä, ja sisäikkunat päälle, ensi kesänä sitten...

maanantai 7. marraskuuta 2011

Pikkula

Mökillä pitää olla perusasiat kunnossa jotta siellä viihtyy - ja täällä ei kaikki ollut kohdallaan.

Pikkula, pihanperä, paskahuussi, millä nimellä kukin sitä haluaakaan kutsua oli kohtuullisen vastenmielinen loukko navetan päädyssä. Jos täällä aiotaan aikaa viettää niin tähän täytyy tulla muutos.

Ensin lähti vanha istuin ja mitä siellä alla olikaan...


Vanhan takaseinän tilalle uusi paneeli ja vähän uutta lattiaa. Lattiaan sitten reikä, johon sopii:


Biolanin kompostikäymälä :) Jo rupeaa näyttämään mukavammalta.


Vähän lisää valoa tarvitaan myös, joten vanha pikkuikkuna pois, aukko suuremmaksi ja tilalle lounasseteleillä ostettu "uusi" ikkuna. Tähän ei tarvita karmeja, kiinteästi seinään kiinni vaan.




Seinältä, erilaisten julisteiden alta löytyi kokoelma Lucia-neitoja ja muita menneiden aikojen merkkimiehiä ja -naisia.

Uuden paneelin taakse jätettiin Stalin ja prinssi Charles - heillä riittää varmaan juteltavaa...

Tässä lopputulos ennen seinien maalausta - ensi kesänä tapahtuvaa. Mukava pikku huone istuskella ja miettiä maailman menoa.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Keittiön kaapit

Keittiön kaapit lienevät jostain 50-luvun paikkeilta, kokopuuta ja koivuvaneria ja maalattu muutama kymmenen vuotta sitten. Pohdittiin koko roskan purkamista ja kärräämistä kaatopaikalle, mutta ajateltiin sitten että jos niistä sittenkin saisi puhdistamalla ja maalaamalla vielä käyttökelpoiset. Jos hävitetään nämä niin sitten voi harmittaa joskus myöhemmin kun sisustuslehdissä päivitellään idiootteja jotka tuhosivat historiallisesti korvaamattomia kalustoja... no ei nyt kai ihan mutta ei sitä koskaan tiedä ;)

Ensin ajateltiin selviävämme vain puhdistuksella, kevyellä hionnalla ja uudella maalilla, mutta likaa oli sen verran että maalinpoisto ennen uudelleenmaalausta oli järkevin vaihtoehto.


Tästä lähdettiin liikkeelle eli ovet pois ja yläkaappi irti innovatiivisten jakkaratukien avulla.
Huomatkaa muuten kaappien alta paljastuvat tyylikkäät tapetit... Yläkaapin oikealla puolella oli hyllykkö joka etsii toistaiseksi uutta sijoituspaikkaa.

Lähikuva näyttää missä kunnossa kahvat ja maalipinta oli. Ei ihan riittänyt pelkkä pölyjen pyyhintä.

Kahvojen "maali" oli jotain ihmeellistä töhnää jonka sai kaapia puukolla pois ja sitten vasta kannatti turvautua hiomapaperiin.
Kuumailmapuhallin osoittautui erittäin käteväksi työkaluksi. Vanha maalipinta pehmitettiin ja kaavittiin pois. Kun kokemus karttui, ei hiomapaperia tarvinnut juurikaan käyttää ennen uudelleenmaalausta.

Kalusteet maalattiin Empirellä ja väri oli vähän vaaleampi vihreä kuin entinen.


Alakaapin pöytätasoksi oli asennettu rosterinen tiskipöytä, josta ajateltiin luopua ja laittaa tilalle puutaso. Alta paljastui kuitenkin ihan hyväkuntoinen puupinta, tosin ruuvin- ja naulanreikiä oli jonkin verran.

Reiät paikattiin puutapeilla jotka naputeltiin ja liimattiin paikoilleen ja tasoitettiin pinnan tasalle. Ajateltiin myös että ei hiota pintaa aivan puhtaaksi vaan jätetään ajan kulumat näkyviin. Myös vanha maali sai jäädä puoliksi poistamatta.

Pöytätaso lakattiin kolmeen kertaan kiiltävällä lakalla ja siitä tuli aika mukavan näköinen ja helposti puhtaana pidettävä.

Tässä on jo pinta lakattu ja kunnostetut kahvat kiinnitetty.
Lopputulos on aika hieno vaikka itse sanommekin. Ihan hyvä ettei lähdetty uusimaan kaapistoja, säilyi alkuperäinen idea ja tuli toteutettua kierrätysaatetta samalla kertaa.
Tarkkasilmäinen huomaa että toinen ylälaatikko on vinossa - laatikon pohjasta on lohjennut pala jonain vuosikymmenenä ja se on pakko korjata jossain vaiheessa. Muuten harmittaa...

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Mehuhetki

Mikäs maistuisi sen paremmalle tulevina talvipäivinä kuin aito viinimarjamehu ja jos se on vielä tehty omista marjoista niin aina parempi :)

Tällä erää kerättiin talteen yksi ämpärillinen punaisia ja kaikki kypsät mustat viinimarjat - joita tuli puolisen ämpärillistä.
Punaista- ja valkoista viinimarjaa jäi vielä kerättäväksi sekä jonkin verran kypsymistä odottavaa mustaa - jäipä sitten lomallekin puuhasteltavaa.

Rekulle laitettiin verkko ettei syö liikaa marjoja.
  
Missä marjastaja?
 
Kun marjat oli kerätty, ladottiin ne lainaksi saatuun Mehumaijaan kohtuullisen sokerimäärän kera.
Marjoja kerroksittain ja sokeria väliin, melkein tuli Maija täyteen mutta vähän olisi vielä mahtunut.
Ihan kaikkea kerättyä ei laitettu mukaan - eli mehua voi juoda ihan turvallisin mielin :)

Mehun valmistumista odotellessa syötiin hyvää ja terveellistä iltapalaa...


Saunan padassa keitettiin vettä ja täytettiin niilä pullot ohjeita kirjaimellisesti noudattaen.
Kun puolitoista tuntia oli vierähtänyt niin aloitettiin pullotus (välissä oli laskettu ensimmäinen erä mehua ja kaadettu se marjojen päälle - ohjeita noudattaen...).

Pullot täytettiin piripintaan ja sitten korkki tiukasti päälle.

Kun koko satsi on keitetty niin Mehumaijan puhdistus suoritettiin vauhdikkaasti kädet viuhuen.
Ja tässä on komea lopputulos eli kuutisen litraa omatekoista viinimarjamehua vietäväksi kellariin.


torstai 21. heinäkuuta 2011

Ympäristön eläimiä

Ympäristö on aika vilkas, tässä muutamia asukkeja lähitaloista.

Päästäkää mut ulos!

Lypsävät sisällä...




... ja ulkona


Whoopi Goldberg on mun idoli.
Tylsää - ei jaksa katsella eläimiä!